Nuoren miehen purjehdusharrastus Itämeren maihin asti johti merikapteenin ammattiin, ja Pohjois-Atlantinkin yli tuli seilattua yli 60 kertaa. ”Mut sitten sattui laiva kerran Idän satamaan saapumaan”, muisteli vanha merimies Eugen Malmstenin laulussa. Tämäpä merimies ”eksyi” eläkepäivillään Pyhämaahan ja ”saarivaltio” alkoi kiinnostaa; merta joka puolella, palvelujakin löytyi, venerannat ja avuliaita ihmisiä.
Etsintä tuotti tulosta ja elämä asettui vanhalle tilalle Taipaleen lahden rannalle. Kyläkeskus oli lähellä, mutta omaa rauhaakin löytyi ja tilaa alettiin kunnostaa vanhaa kunnioittaen uutta rakentamatta.

Pyhämaa on hyvä paikka asua, koska merta löytyy monessa muodossa: On suojaisaa matalaa lahtea, Mannervedellä pääsee jo vähän isommille vesille eikä ulkomerikään ole kaukana. Se on myös oiva paikka pyrkiä omavaraisuuteen: Energiapuuta saa metsästä, samoin sienet ja marjat. Metsästys ja verkkokalastus tuottaa lihaa ja kalaa, pellolta korjataan vihannekset pöytään.

Merelliset ovat myös harrastukset: yli 20 vuotta merimieskäsitöitä (, joista oma blogikin) – köysimattoja, fendareita ym. syntyy vuosien kokemuksella. Onpa tullut pidettyä pyhämaalaisille muutama kurssikin. Kotiseutuyhdistyksessäkin on tullut toimittua. Puuveneitä Pyhämaan malliin on syntynyt pyhämaalaisesta männystä aina ruuhista talonpoikaisveneisiin.

Kesä on tietysti veneilyn aikaa, mutta talven tullen vedetään luistimet jalkaan ja suunnistetaan meren jäälle, lumen tultua luistimet vaihtuvat suksiin. Saariyhteisössä asumista tuli harjoiteltua pari vuotta puolison ja Wiima-koiran kanssa Utön majakkasaarella.
”Wanhan merimiehen” filosofia: Meri antaa meille paljon monessa eri muodossa – Yritetään mekin arvostaa ja suojella sitä, niin saamme nauttia siitä pitkään.