Selkämeren kansallispuisto


Kesällä 2011 voimaan tullut Selkämeren kansallispuisto on maamme suurin Itämeren suojelualue. Selkämeren kansallispuisto on ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva puisto. Pinta-alaltaan Selkämeri on neljänneksi suurin kansallispuisto Suomessa. Kansallispuisto ulottuu pohjois–eteläsuunnassa kapeahkona vyöhykkeenä noin 160 km pitkälle alueelle Kustavin edustalta Merikarvialle. Puisto koostuu pääasiassa valtion omistuksessa olevista aavan meren matalikoista ja luodoista sekä eräistä yksittäisistä saarista ja on pinta-alaltaan noin 90 000 hehtaaria. Uudenkaupungin ja Kustavin edustalla saaristovyöhykkeet ovat Selkämeren laajimpia. Pyhämaan edustan saarista kansallispuistoon kuuluukin iso liuta: Kajakulma, Vähä ja Iso-Haurunen, Vähä Laitakari, Pujonletto, Maakivero, Hylkkari, Loukkari, Säärenpää, Harmaaletto, Ärväskivi, Kloppi, Ränni ja mantereen puolella Liesluoto. Yksityiset suojelualueet täydentävät kansallispuistoa. Pyhämaan alueelle ei ole suunniteltu varsinaisia kansallispuistoon liittyviä palveluita vesien karikkoisuudesta johtuen.

Kajakulma, jonka pinta-ala 80 hehtaarin, on yksi isoimmista ja uloimmista saariston saarista. Saarella on pitkä historia kalastuksen tukikohtana, ja tämän toiminnan tuottamat verkonkuivauspaikat, tasaisin välimatkoin asetellut kivenmurikat, näkyvät saaren maisemassa tänäänkin. Silakka oli pitkään tärkein saaliskala, mutta myös siikaa pyydettiin ja siitä tuli pian tärkeä lisä silakan rinnalle. Kalastuksella paitsi ruokittiin perhe myös maksettiin veroja ja saalista vaihdettiin valuttaan. Esimerkiksi vuonna 1633 kammelalaiset tilalliset maksoivat veronsa siikoina. Kajakulma oli 1700-luvulla Kettelin kylän yhteinen laidunsaari hiehoille, eli toistalvisille vasikoille. Myöhemmin Kajakulmaan sai kukin kylän viidestä kantatalosta viedä kymmenen lammasta ja kolme hiehoa. Karja vietiin saarille keväällä ja tuotiin takaisin syksyllä Mikkelin päivän aikaan. Eläimet otettiin kiinni ajamalla ne saarten niemekkeisiin. Kesän aikana villiintyneiden eläinten kiinniotto vaati paljon väkeä.

Kajakulman lisäksi Ärväskivi ja Hylkkari ovat olleet tärkeitä kalastuksen tukikohtia, ja niillä on paljon erilaisia kalastuskulttuuriin liittyviä arkeologisia jäännöksiä. Ärväskiven pohjoisosa ja Kloppi ovat tärkeitä linnuston pesimäalueita. Luotojen kasvillisuudesta valtaosa on kallio- ja sorapohjaista varpunummea, lisäksi on kalliopainanteisiin syntyneitä saraisia soita ja kalliolampia. Rannoilla on pienialaisia merenrantaniittyjä. Pensaiston tyyppilajeja ovat kataja ja tyrni.

Selkämeren kansallispuistossa on sallittua

  • liikkuminen jalan, hiihtäen, soutaen, meloen tai veneellä
  • marjojen ja hyötysienien poimiminen
  • kalastaminen
  • tilapäinen leiriytyminen

Rajoitettua

  • avotulen teko, joka on sallittu vain sitä varten osoitetuilla paikoilla (pl. metsäpalovaroituksen aikana)
  • kävijöiden toivotaan välttävän maihinnousua lintujen pesimäluodoille keväällä ja kesällä

Kiellettyä

  • mm. lemmikkieläinten vapaana pitäminen

Lisätietoa:

www.luontoon.fi/selkameri